2019-10-29T20:56:02+02:00 Blog Integration Feed Generator https://nimeton.vuodatus.net/ Nimeton https://nimeton.vuodatus.net/

Sisarusteni luona reilun parinsadan kilometrin päässä he ovat vuoden aikana joko yhdessä tai erikseen käyneet useamman kerran samoin kuin yhden sisarukseni luona, joka asuu meiltä alle 20 km päässä, mutta meillä he ovat viimeksi käyneet vuosi sitten. Tiedättekö kuinka loukkaavaa se voi olla, vaikka tuskinpa vanhemmillani on tarkoitus minua loukata ja jotta heidät saa meillä käymään niin joka kerta joutuu erikseen pyytämään. Mistä asia voi johtua. Me käymme vanhempien luona muutaman kerran kuussa, mutta taitaapa tulla taas tauko. Sen verran pahasti minua on nyt loukattu. Olihan minulla tuossa sentään syntymäpäivätkin. Niin ja vanhempani asuvat n. 30 km päässä meiltä ja toinen heistä kulkee päivittäin kotimme ohi. Ärsyttää, itkettää, harmittaa. Tekis mieli mainita asiasta, mutta jollain tavalla ei sitten viitsi. Tuntuu turhan päiväiseltä pienistä asioista valittaa... Olenko minä vain mustasukkainen ja lapsellinen, kun tällaisista asioista murehdin.

Minusta olisi kiva, kun ihmiset kävisivät meillä pyytämättä....
]]>

2006-01-04T17:01:00+02:00 2019-10-29T20:55:54+02:00 https://nimeton.vuodatus.net/lue/2006/01/vaikeaa-elamaa Nimeton https://nimeton.vuodatus.net/

1. ja 2. luokan aikana minulla oli kavereita niin koulussa kuin koulutuntien jälkeenkin. 3. ja 4. luokkien aikaan kaverit vaihtuivat lähes jatkuvasti. 4. luokan alkaessa luokallemme tuli yksi tyttö, josta sain hyvän kaverin, mutta eipä minulla juuri muita kavereita ollutkaan. Pientä kiusaamista alkoi olla jo tässä vaiheessa. Ei mitään fyysistä, mutta nimittelyä ja haukkumista. Uskon tähän vaikuttaneen sen, että olin ujo, en välittänyt siitä miten pukeuduin, kunhan vaatteeni olivat puhtaat ja eihän meillä muutenkaan kotona ollut varaa mitään kalliita vaatteita ostaa. Pääasia että ne vastasivat käyttötarkoitustaan. Lisäksi uskon asiaan vaikuttaneen myös sen, että olin todellakin lapsi vielä 4. luokallakin varsinkin jos vertaa muihin luokkalaisiin. Pukeuduin kuin lapsi, leikin kuin lapsi, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tuon ikäisen pitää saadakin vielä olla lapsi. Mutta eihän muut luokkalaiseni sitä ymmärtäneet, koska olivat kasvamassa jo kohti nuoruutta.

5. ja 6. luokka menivät kohtalaisesti. Tämä 4. luokalla tutustumani tyttö löysi luokallemme tulleesta uudesta tytöstä kaverin, joten jäin käytännössä yksin. Aina välillä oli joku jonka kanssa välitunteja viettää, mutta että olis jonkun kanssa kulkenut koulumatkat samaa matkaa oli unta vain. Toki samaan suuntaan kulkijoita oli useita, mutta he kuin välttelivät minua, yrittivät juosta etumatkaa tai vaihtoehtoisesti jäivät koululle odottamaan niin kauan kuin lähdin. Tässä kävikin niin että minulla oli sitten kavereita alemmilta luokilta. Ei tämä minua haitannut silloin, mutta yläasteelle siirtymisen takia olisi ollut hyvä jos minulla olisi ollut ikäisiäni kavereita myös.

Kiusaaminen jatkui ala-asteen loppuun saakka. Nimittely jatkui, pulpettiani pengottiin, minulle naurettiin ja tästähän ei voi olla seurauksena kuin itsetuntemuksen lasku ja jos se jo tuossa iässä alkaa laskemaan niin onhan sitä aika vaikea saada nousemaan.

Erään kivan tytön kanssa olimme jonkin aikaa välitunnit yhdessä, mutta sitten muut luokkalaiseni menivät hänelle sanomaan, jotakin mitä en tiedä ja näin meidän ystävyytemme päättyi lyhyeen. Samoin minusta tuntuu siltä, että kun tämä 4. luokalla luokallemme tullut tyttö ystävystyi tämän uuden tytön kanssa. Niin tämä uusi tyttö ehdotti jotta eivät olisi minun kanssani, koska olimme jonkin aikaa kuitenkin pyörineet välitunnitkin kolmistaan.

Yhteenvetona ala-aste ajoista.

1.  ja  2. luokka olivat kivaa aikaa. Olin vielä pikkutyttö ja sain rauhassa olla lapsi, opettaja oli kiva, luokka oli sopivan pieni ja oppiminen helppoa. Arvosanana kokonaisuudessaan 9

3. ja 4. luokka olivat melko kivat. Pikkutytöstä piti alkaa kasvamaan varhaisteini pikkuhiljaa mitä en halunnut. Tykkäsin leikkiä, olla lapsi ja nauttia lapsuudesta. Koulussa oli kivaa silloin kun oli kavereita ja ei ollut kivaa kun ei ollut kavereita. Oppiminen oli kuitenkin mukavaa ja itse koulunkäynti kivaa. Arvosanaksi 8

5. ja 6 luokka olivatkin sitten kurjaa aikaa sinänsä. Pitäisikö minun olla jo teini, murkku vai saisinko olla vielä lapsi. Kavereiden puuttuminen ja kiusaaminen alensivat itsetuntoani, jonka huomaan edelleen. Oppiminen ja koulunkäynti oli edelleen kivaa jos kaikki kiusaamiset voi jättää laskuista pois. Arvosanaksi 7.


]]>

2005-12-07T01:27:00+02:00 2019-10-29T20:55:57+02:00 https://nimeton.vuodatus.net/lue/2005/12/lapsuus-ala-asteella Nimeton https://nimeton.vuodatus.net/

Koska äiti oli pitkään työttömänä niin ei meidän perheessä päässyt ylellisyyteen tottumaan. Toki meillä oli ehjät ja puhtaat vaatteet, mutta ei välttämättä uusia vaan sukulaislapsilta perittyjä. Ruokaa oli myös aina tarjolla, vaikka välillä se saattoi olla vain kaurapuuroa, mutta ruokaa kuitenkin. Muistan kun joskus 5-6 vuotiaana sain ensimmäiset nukenvaununi, voi kun ne oli hienot ja kuinka ylpeä olinkaan kun tulimme linkillä kotiin ja sain työntää vaunut linkkipysäkiltä kotiovelle, siinä oli sitä jotakin. Uudet vaatteet tai jokin erikoisempi ruoka olivat meille sitä ylellisyyttä. Joulu ja syntymäpäivät olivat odotettuja, koska tiesi saavansa jotain uutta, jotain mitä ei juurikaan muulloin saanut. Missään huvipuistoissa emme käyneet saati sitten risteilyllä. Yhden suomen kiertelyreissun muistan tehneeni ja se olikin aika ikimuistoinen reissu samoin kuin yksi reissu pohjoiseen ja siitäkin on jäänyt monta mukavaa muistoa mieleen. Näillä reissuilla oli mukana äiti, isä sekä tämä aiemmin mainittu 3-vuotta vanhempi siskoni.





]]>

2005-12-06T22:08:00+02:00 2019-10-29T20:55:59+02:00 https://nimeton.vuodatus.net/lue/2005/12/lapsuus-ennen-kouluikaa Nimeton https://nimeton.vuodatus.net/

2005-12-06T22:03:00+02:00 2019-10-29T20:56:02+02:00 https://nimeton.vuodatus.net/lue/2005/12/aloitus Nimeton https://nimeton.vuodatus.net/